Picfic: Avain

Heipsun!

Viimeaikoina on ollut kesää niin ikävä, että laitoin tuohon piristykseksi yhden kesäkuvan. ^^ 

Elikkäs, kuten otsikosta varmaan huomaakin tälle keralle luvassa kuvatarinan ensimmäinen osa. Tein tämän osittain 10 lukijan kunniaksi (kiitos teille)!

En ole kauhean tyytyväinen tarinaan, mutta käytin tähän paljon aikaa, joten en poistaakkaan halua. Tiedän, tarina on aika sekava ja vähän outo, mutta asiat selkenevät (toivottavasti) seuraavissa osissa. Halusin aloittaa draamatarinat, ensimmäinen osa ei upeudellaan häikäise, mutta luulen, että tulevat kuvatarinat ovat jo parempia. Kritiikkiä saa antaa, jotta osaan parantaa. :)

Mutta päästän nyt teidät näistä mälsistä lopinöistä vielä mälsemmän tarinan pariin.

Picfic: Avain

Musiikki päälle (se tekee kuvatarinasta paremmanoloisen) ^^

Sweet: *kävelee metsässä*

Sweet: Evan, Evan, sinun pitäisi oppia piilottamaan tärkeät tavarasi paremmin.

Sweet: Varsinkin taikavoimia omaavat avaimet kannattaisi jättää muualle, kuin puun oksaan roikkumaan. Silloin nimittäin joku saattaisi vaikka varastaa sen.

Hetkeä myöhmmin:

*tuulen huminaa*

Sweet: Hrr, täällä on kylmä.

Sweet: Olin ajatellut, että tämän avaimen löytäminen veisi edes vähän enemmän aikaa. Evan ei selkeästi ole kauhean hyvä keksimään piilopaikkoja tavaroilleen.

Sweet: *kuule kauempaa kantautuvia rasahduksia* Voi ei, Evan taisi huomata tämän hävinneen.

Sweet: *pinkaisee juoksuun*

Vähän matkan päässä:

Evan: Avain on kadonnut. Olen varma, että se on varastettu.

Evan: Varas ei voi olla kaukana, kävin täällä viimeksi 20 minuuttia sitten.

Evan: *lähtee harppomaan jalanjälkien suuntaan* Luulen tietäväni kuka avaimen on vienyt.

~  ~  ~

Sweet: *hengästyneenä* En jaksa juosta enää kauaa.

Sweet: Minun täytyy etsiä piilopaikka, ellen halua joutua Evanin kynsiin.

Sweet: *katsahtaa ylös* Ahaa...

Evan: Olin varma, että varas olisi täällä. Ehkä seurasin vääriä jälkiä. Tai sitten jalanjäljet ovat peittyneet tässä lumisateessa. 

Evan: Saan varkaan kyllä kiinni ja samalla kostan sen mikä kolme kuukautta sitten tapahtui. *lähtee pois*

Sweet: Hän taisi lähteä.

Sweet: *hyppää alas*

Sweet: *huokaisee helpotuksesta*

Sweet: Minun täytyy viedä tämä Rosalielle.

Hetkeä myöhmmin:

Sweet: Rosalie, minä onnistuin.

Rosalie: Mahtavaa! Avaimen taikavoimat ovat mittaamattoman arvokkaat. Avaimen avulla meistä tulee voittamattomat.

Sweet: Etkö ole yhtään huolissasi siitä, että Evan...

Rosalie: *keskeyttää* Ei hänellä ole mahdollisuuksia saada avainta takaisin, en päästä avainta silmistäni.

Rosalie: *nousee ylös*

Rosalie: Sitäpaitsi nyt hänellä on muuta mietittävää.

Rosalie: Hänen veljensä tarvitsee hänen apua.

Rosalie: Sweet, anna se avain.

Sweet: *nousee ylös* Tottakai...

Sweet: *kävelee Rosalien luo ja antaa avaimen*

Rosalie: Ja nyt Sweet, käynnistetään suunnitelman toinen osa.

~See you~